Maanantai 09.06.08 aamu on puolipilvinen ja tuulta n. 4-5 m/s etelästä. Päivä alkaa purjeiden asennuksella. Eteen valjastamme rullagenoan jonka lisäksi viritämme ison tyhjälle puomille. Varsinainen rikaus on tehty noin viikkoa aikaisemmin, mutta vantit on vielä kiristämättä. Joten vene ei vielä ole aivan trimmissä. Kuitenkin noin tunnin uurastamisen jälkeen olemme valmiita lähtemään. Jopen emäntä jää laiturille heiluttelemaan, kun ajamme ulos sunttiin ja otamme suunnan kohti avointa.

 

                                      

    Nostamme purjeet muutaman mailin ajon jälkeen. Etäämmällä siintää jo avoin, sininen meri ja muutamia ulkoluotoja. Joppe on tosi innoissaan ja kehuu hyvää keliä. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli yltyy hieman ja on parhaimmillaan noin 10 m/s ja suoraan perästä. Laitan perunat kiehumaan ja Joppe siirtyy ruoteliin. Touhuskelen pentterissä ja yritän suunnitella meille maistuvaa lounasta, mutta sitten tapahtuu jotain mitä ei kukaan haluaisi tapahtuvan.
    Joppe nimittäin kertoo hieman tärisevällä äänellä voivansa pahoin. Lounasta ei varmaankaan kannata suunnitella sitten sen enempää. Vene rullaa laitamyötäisessä ilmeisesti sen verran voimallisesti, että Joppe sairastuu merisairauteen. Sammutan tulen perunakattilan alta ja otan nopeasti jotain syötävää suuhuni sekä muutaman puolikovan perunan tulikuumana lautaselle, koska arvaan joutuvani koko loppupäiväksi ruotelin taakse. Joppe käy kabiinin puolella ja tulee hetken kuluttua sitlooraan oksentamaan reelingin yli. Tätä jatkuu aina auringonlaskuun asti, jolloin Nynäshamn alkaa näkyä horisontissa. Tuuli sen kuin yltyy iltaa kohti ja tulemme ulkoluotojen suojaan aivan kreivin aikaan. Mainingit alkavat tasaantua ja Jopen ilme kirkastua. Kehun häntä nopeasta toipumisesta ja kerron merisairauden iskevän vain kerran. Joppe näyttää ja kuulostaa aivan merikarhulta, kun hän partaisena ja oksentamisesta käheytyneellä äänellään ylistää päivälegimme pituutta.
    Maanantai-ilta ja kello 23.00. Olemme kolmen kalliosaaren muodostamassa suojasatamassa tuulta  pitämässä. Joppe kertoo ankkurin pitävän ja alamme lämmittää päivällä keitettyjä perunoita. Nälkä on hirvittävä ja päätämme lisätä perunakattilaan säilykenakkeja lämpiämään. Myöhäisillallisen päätteeksi otamme pari jyrkkää palanpainikkeeksi jonka jälkeen Joppe painuu punkkaan etuhyttiin (omistajankabiini). Minä taas työnnyn pistopunkkaan sitlooran alle. Menee ehkä vain minuutti ja kaksi merenkolhimaa sielua leijuvat jossain tiedottomuuden ja unien täyttämän tietoisuuden välisessä avaruudessa. Toinen päivä takana.