Istuin erään Turunmaan saariston suosituimman vierasvenesataman olutterassilla ja katselin kesäistä menoa ympärilläni. Samalla terassilla istui muutaman pöydän päässä mies, joka näytti hieman epäsiistiltä ja oman tiensä kulkijalta. Tämä hipin kaltainen mies pitkine hiuksineen saapui hieman minun jälkeeni vanhalla, puisella purjeveneellä satama-altaaseen. Ei puhettakaan koneen käytöstä, vaan loppuun asti purjeilla ihan laiturin viereen, ja kaiken lisäksi ypöyksin, ilman seuralaista. Olutta hän joi ja samalla poltteli piippuaan. Hiljaista oli, ei montaa asiakasta saati sitten venettä laiturissa.

Hetken kuluttua niemen takaa pudotteli tulemaan melkomoinen muskelivene kaksine moottoreineen sekä yläohjaamoineen. Se pudotti vauhdin alas sen verran myöhään, että varmasti kaikki satamassa olijat huomasivat veneestä uhkuvan voiman. Eikä silti, kyllä se komea olikin ja varmasti hintansa väärtti. Tuo jahti lipui hitaasti loppumatkan laituriin ja asettui lähelle olutterassia. Olihan siinä tilaa.

Kun katselin maihin päin, huomasin vanhan harvahampaisen naisen sitovan ärtyistä susikoiraansa laiturinkaiteeseen. Koira haukkui ja ärisi ohikulkijoille. Minua vähän jopa pelotti tuo peto. "Hitler! Turpa kiinni. Mamma käy nyt kaljalla", sanoi tuo vanha muori koiralleen. Siis...Hitler, ajattelin. Voiko koiran nimi todella olla Hitler, uskomatonta.

Tällä välin huvijahdin kippari oli noutanut itselleen jo komean, kuohuvan tuopin. Kippari katseli ympärilleen ja huomasi yllättäen tuon mielenkiintoisen näköisen pitkätukkapurjehtijan pöydässä. Jahdin kippari otti pari askelta hipin pöydän suuntaan ja kysäisi:"Onko vappaata, meinaan tämä paikka tässä". "Jep"; vastasi hippi ja katseli veneensä suuntaan, joka vieläkin kallisteli huvijahdin aalloissa.

"Niin, nimeni on Försti", sanoi jahti-isäntä. "Griini", esitteli itsensä hippelihei. "Lomallako sitä ollaan?" Kyseli Försti. "Ei! Ihan töitä tässä paiskitaan. Tulin vaan lounasoluelle", vastaili hippi-Griini. "Jaa, no taitaa olla mukava duuni sulla, kun välillä aina voi ohrapirtelöt ottaa" sanaili Försti.

Kuuntelin jonkin aikaa jutustelua ja sain tietää, että Griini oli Green Peace-aktiivi ja Försti jonkin ökyfirman toimitusjohtaja. Griini kertoi olevansa matkalla ulkosaaristoon kuuntelemaan, että pitääkö sähköyhtiön tuulimyllyt niin kovaa huminaa ja älämölöä, että se vaikuttaisi luonnonrauhaan. Samalla hän otti pöydällä olevasta kupista pari sokeripalaa taskuunsa. Försti taas oli lähtenyt mökiltään eukkoa pakoon edes muutamaksi tunniksi, kun se naputtaa koko helevetin ajan ja turhista asioista. "Mieluummin pedon kitaan, kun sen ämmän haukuttavaksi!" Julisti Försti.

Olut oli tehnyt tehtävänsä ja puheenvuorot alkoivat käydä yhä kulmikkaammiksi. "No, rahanko vuoksi sen variksen sitten nait?" Nälväisi Griini ja otti taas muutaman sokeripalan taskuunsa. Försti hiljeni ja alkoi tuijottaa turvonneilla silmillään viherpiipertäjää. "Voisitko kuule kriini, ihan koko maailman vuoksi, niin tuota, köyttää itsesi sinne sähkömyllyn ropeliin ja pyöriä siellä vaikka maailman tappiin asti."

Nyt Griini nousi pöydästä, arvokkaasti mutta hieman horjahtaen. "Keskustelumme on, hik, päättynyt". Ilmoitti Griini ja lähti astelemaan veneensä suuntaan. "Lunttaperse!" Huusi Försti ja jatkoi juomistaan. Seurasin Griinin liikkeitä hänen arvokkaan lähtönsä jälkeen. Tuo hippi suuntasi suoraan kulkunsa kohti Hitler-nimistä koiraa. Hän tarjoi Hitlerille sokeria ja sai kun saikin sen talutettavakseen. Försti riehui pöydässään ja arvosteli ohi meneviä naisia. Tällä välin horjuva hippi Griini ja susikoira Hitler nousivat Förstin veneeseen ja avoivat salongin oven. Griini maanitteli sokeripalan voimalla Hitlerin oven suuhun ja salamannopeasti potkaisi kaikin voimin hurttaa perseeseen, niin että se lähes lensi alas salonkiin. Griini vetäisi oven kiinni ja Hitler raivosi sisällä. Kuola valui sen raivokkaiden hampaiden välistä, kun se paloitteli salongin tyynystöä.

Ilta alkoi tummeta ja harvahampainen, hirvittävässä humalassa oleva vanha ämmä huuteli satama-alueella Hitleriä. Försti  poistettiin anniskelualueelta ja hän päätti suunnata veneelleen. Griini mennä köpötteli omalle veneelleen ja toisti Förstin hetki sitten lausuman viisauden,"mieluummin pedon kitaan, kun sen ämmän haukuttavaksi".